Lentiiran Lomakylä
Luontomatkailua Petäjäniemessä jo vuodesta 1967
Elsa Heikkinen perusti Petäjäniemen lomakodin kesällä 1967. Lomakodin perustamiseen Elsa sai idean kunnanjohtaja Rautiaisen rouva Annilta, joka oli hänen läheinen tuttavansa. Petäjäniemen tilalla oli aiemmin maatilatoimintaa, jonka isäntänä toiminut Elsan puoliso Janne Heikkinen kuoli varsin nuorena. Perheeseen lapsia oli syntynyt yhdeksän, joista tyttöjä kuusi ja poikia kolme.
Molemmat Janne ja Elsa olivat hyvin toimeliaita ja monen alan taitajia. Leivonta ja ruoanlaitto oli Elsan vahvuuksia. Elsa perustikin aikanaan myös kotileipomon, joka toimii edelleen Kuhmon keskustassa. Kaesan kotileipomo perustettiin 70-luvulla ja yhtiötä hoidetaan nyt suvun kolmannessa polvessa.
Petäjäniemen isäntä Janne oli kuuluisa maatalon töiden ohessa myös hevosen länkien tekijänä. Länkiä tultiin teettämään Petäjäniemeen hevosten kera. Hevosesta otettiin mitat ja kaavat paikanpäällä. Elsa ja Janne palkittiin myös monenlaisista maatalon töistä, näistä diplomeja on nähtävänä pirtin seinällä.
Petäjäniemen lomakoti aloitti toimintansa kesämatkailuna. Matkailijoita majoitettiin muutamassa kesäasuttavassa mökissä ja leirintäalueella. Lentiirajärven rannassa oli jatkuvalämmitteinen sauna, jossa matkalaiset saivat puhdistautua. Lisäksi talossa oli pari kolme soutuvenettä, jolla sai käydä veneilemässä järvellä. Matkalaisille tarjottiin maittavia syötäviä pirtissä tai mukaan viemisiksi. Pirtin iso leivinuuni tarjosi oivan paistopaikan monenlaisille antimille.
Lomakylän pirtti on rakennettu vuonna 1948 sotien jälkeen. Sota-aikaan Lentiiran talot melko tarkkaan poltettiin. Vuosien varrella talon polttajatkin ovat vierailleet lomakylässä ja kertoneet tarinoita hetkestä, jolloin palopommit ikkunasta sisään heitettiin ja paettiin venäläisiä pakoon vastarannalle jään yli. Yksi haavoittunut sotilaskin oli halunnut sisään suojaan ja lämpimään, mutta se ei ollut enää mahdollista kun vihollinen oli jo lähellä. Muinoin myös tukkimiehet ovat olleet talon asukkaina. Tiivistunnelmaisen Pirtin seinustoilla oli tuolloin kiertänyt kerrossängyt tarjoten yöpymispaikan monelle työmiehelle.
Vuonna 1982 Eija ja Toivo Heikkinen päättivät jatkaa Elsa Heikkisen viitoittamalla tiellä. Toivo, Elsan poika oli kuorma-autoilijan ammatissa yrittäjänä ja alan vaihto oli rohkea muutos nelihenkiselle perheelle, joka muutti Kuhmon keskustasta takaisin kotitilalle Lentiiraan. Eijalla oli pitkä kokemus emännän töistä metsäkämpällä ja myöhemmin ravintolatyöstä hotelli Kainuussa. Kuhmon Alkon myyjänä tuli juomapuolikin tutuksi.
Yritystä alettiin laajentaa ja uudistaa voimakkaasti. Vuonna 1984 rakennettiin kolme uutta mökkiä, ja peruskorjattiin päärakennus. Päärakennukseen tuli uusi keittiö, erilaisia tiloja ja varastoja. Lisäksi rantaan rakennettiin ensin pieni savusauna, jota muutaman vuoden jälkeen laajennettiin. Saunarakennukseen tuli takkatupa ja sähkösauna toiseen päähän. Muutaman vuoden sisään rakennettiin lisää mökkejä. Leirintäalueelle rakennettiin huoltorakennus keittiöineen ja saniteettitiloineen.
Välineitä ja varusteita hankittiin matkailijoiden käyttöön. Muutaman moottorikelkan lisäksi talolla oli oma pikkubussi, jolla haettiin matkailijoita lentokentältä. Vuosikymmenten ajan opastukset ja oheisohjelmat, lentokenttäkuljetukset, riistan- ja kalanpyyntitoimet, majoitustoiminnan pyörittäminen ja ravintolan hoito olivat perheen ja muutaman työntekijän tehtäviä. Vähissä oli alihankkijat tai välinevuokraajat eri harrasteille.
Kahdeksankymmentäluvun laajennusten jälkeen markkinointia hoiti etupäässä Eija. Myyntireissut kotimaan ja Keski-Euroopan markkinoille olivatkin hyvin tuloksellisia. Kansainvälisiä matkailijoita vieraili Lentiirassa kaikkina vuodenaikoina. Ulkolaisista saksalaiset ja sveitsiläiset muodostivat ison osan kävijöistä. Kalastus, metsästys ja talven harrasteet oli heidän kiinnostuksen kohteena.
Eija oli myös leivonnastaan ja ruoanlaitostaan tunnettu ja palkittu tekijä. Kainuulaisen ruokaperinteen vaaliminen poiki yhteistyötä muun muassa Jaakko Kolmosen kanssa, joka oli tuttu kävijä Lentiirassa. Leipäperinteen vaalintaa ja pettuleiväntekoa harrastettiin lomakylässä ahkerasti koko 90-luku. Perinnetyö on poikinut mainetta ja kunniaa valtakunnallisesti erilaisin matkailupalkinnoin sekä Kainuulainen vuoden yrittäjä -palkinnon.
Valtakunnantason merkkihenkilöitä on lomakylässä vieraillut ajansaatossa lukuisia. Heistä mainittakoon vaikkapa presidenttipari Mauno ja Tellervo Koivisto, valtioneuvos Johannes ja Kyllikki Virolainen sekä presidentin rouva Eeva Ahtisaari.
Vuoden 2019 alussa Lentiiran Lomakylässä toteutettiin järjestyksessään toinen sukupolvenvaihdos. Matkailuyrityksen ohjaksissa jatkaa nyt Petri Heikkinen vanhempiensa Eija ja Toivo Heikkisen jalanjäljissä. Siirtymä oli luonteva ratkaisu, onhan Petri kulkenut mukana lomakylän yritystoiminnassa pienestä pitäen. Petrillä on lisäksi yli 20 vuoden kokemus matkailuyrittämisestä Vuokatinmaa Loma-asuntojen vetäjänä puolisonsa kanssa Sotkamon Vuokatissa.
Petri tunnetaan innokkaana metsämiehenä ja kokeneena eränkävijänä. Vanhemmiltaan hän on perinyt toimeliaan luonteen, ja tämän tästä hänet voikin löytää kalaa savustamassa, venettä puunaamassa taikka traktorin ratista. Lomakylässä hän jatkaa konstailemattoman vieraanvaraisuuden perinnettä yhteistyössä paikallisen tekijätiimin kanssa.
Lentiiran Lomakylän vaiheita
Elsa Heikkinen perusti Petäjäniemen lomakodin kesällä vuonna 1967. Lomakodin perustamiseen Elsa sai idean kunnanjohtaja Rautiaisen rouva Annilta, joka oli hänen läheinen tuttavansa. Petäjäniemen tilalla oli aiemmin maatilatoimintaa, isäntänä toiminut Elsan puoliso Janne Heikkinen kuoli varsin nuorena. Perheeseen lapsia oli syntynyt yhdeksän, joista tyttöjä kuusi ja poikia kolme.
Molemmat Janne ja Elsa olivat hyvin toimeliaita ja monen alan taitajia. Elsa perusti myös kotileipomon, joka toimii edelleen Kuhmon keskustassa ja on nimeltään Kaesan kotileipomo. Kaesan kotileipomo perustettiin 70-luvulla ja yhtiötä hoidetaan edelleen myös suvun kolmannessa polvessa.
Talon isäntä Janne oli kuuluisa maatalon töiden ohessa myös hevosen länkien tekijänä. Länkiä tultiin teettämään Petäjäniemeen hevosten kera. Hevosesta otettiin mitat ja kaavat paikanpäällä. Elsa ja Janne palkittiin myös monenlaisista maatalontöistä, näistä diplomeja on nähtävänä pirtin seinällä.
Petäjäniemen lomakoti aloitti toimintansa kesämatkailuna kahdeksankymmentäluvun alkupuoliskolle saakka. Leirintäalue ja muutama kesäasuttava mökki palvelivat matkailijoita. Lentiiranjärven rannassa oli jatkuvalämmitteinen sauna, jossa matkalaiset saivat puhdistautua. Lisäksi oli pari kolme soutuvenettä, jolla sai käydä veneilemässä järvellä.
Leivonta ja ruoanlaitto oli myös Elsan vahvuuksia. Matkalaiset saivat maittavia syötäviä pirtissä tai mukaan viemisiksi. Pirtin iso leivinuuni tarjosi oivan paistopaikan monenlaisille antimille.
Lomakylän pirtti on rakennettu vuonna 1948 sotien jälkeen. Sota aikaan Lentiiran talot melko tarkkaan poltettiin. Talon polttajatkin ovat vierailleet lomakylässä ja kertoneet tarinoita hetkestä jolloin palopommit ikkunasta sisään heitettiin ja paettiin venäläisiä pakoon järven jään yli vastarannalle. Lähelle oli myös haavoittunut sotilas joka oli halunnut sisään suojaan ja lämpimään, mutta se ei ollut enää mahdollista kun vihollinen oli jo lähellä. Tukkimiehet olivat olleet myös talon asukkaina muinoin, ja pirtissä oli ollut tiivis tunnelma. Pirtin seinustoilla oli tuolloin kiertänyt kerrossängyt ja tarjonnut monelle yöpymispaikan.
1982 vuonna Eija ja Toivo päättivät jatkaa Elsa Heikkisen viitoittamaa tietä. Toivo, Elsan poika oli kuorma-autoilijan ammatissa yrittäjänä ja alan vaihto oli rohkea muutos nelihenkiselle perheelle Kuhmon keskustasta muuttaen takaisin kotitilalle Lentiiraan. Eijalla oli jo pitkäkokemus metsäkämpällä emännän töistä nuorempana ja myöhemmin Kuhmossa Hotelli Kainuun ravintolatyöstä. Lisäksi Kuhmon Alkon myyjänä tuli juomapuolikin tutuksi.
Yritystä alettiin laajentaa ja uudistaa voimakkaasti. Vuonna 1984 rakennettiin ensiksi kolme uutta mökkiä, sekä peruskorjattiin päärakennus. Päärakennukseen tuli uusi keittiö, erilaisia tiloja ja varastoja. Lisäksi rantaan tuli pieni savusauna, jota muutaman vuoden jälkeen laajennettiin. Saunalle tuli takkatupa sekä sähkösauna toiseen päähän rakennusta. Muutaman vuoden sisään rakennettiin lisää mökkejä.
Leirintäalueelle tuli huoltorakennus keittiöineen ja saniteettitiloineen.
Välineitä ja varusteita hankittiin matkailijoiden käyttöön, muutama moottorikelkka sekä talon oma pikkubussi, jolla kuljetettiin matkailijoita mm. lentokentältä ja takaisin. Siihen aikaan ei alihankkijoita tai muita ohjelmapalvelutuottajia alueelta löytynyt.
Opastukset ja oheisohejlmat, lentokenttäkuljetukset, riistan- ja kalanpyyntitoimet, ravintolan hoito olivat perheen ja muutaman työntekijän tehtäviä lomakylässä vuosikymmenten ajan. Vähissä oli tuolloin alihankkijat tai välinevuokraajat eri harrasteille.
Kahdeksankymmentä luvun laajennusten jälkeen Eija hoiti markkinointia etupäässä. Myyntireissut kotimaan ja keskieuroopan markkinoinnissa oli hyvin tuloksellista. Matkailijoita oli kaikkina vuoden aikoina jo 80- luvulla. Kansainvälisyys oli jo tuolloin hyvin voimakasta matkailijoissa. Ulkolaisista saksalaiset ja sweitsiläiset olivat iso osa matkaijoista. Kalastus, metsästys ja talven harrasteet olivat heidän kiinnostuksen kohteenaan Lentiirassa vieraillessaan.
Eija oli myös leivonnastaan ja ruoanlaitostaan tunnettu. Leipäperinteen vaalintaa ja mm. pettuleiväntekoa harrastettiin lomakylässä 90 luvulla. Jaakko Kolmonen oli myös jo tuttu kävijä Lentiirassa, jolloin tehtiin petusta tarinaa. Lisäksi Eijalla oli leivänteon, piirakoiden sekä rönttösten osalta tunnettu ja ne saivat myös mainetta monissa tahoissa. Tehtiin yhteistyötä monenlaisissa yhteyksissä kainuulaisen ruokaperinteen vaalimisisessa sekä kansainvälisissä tapahtumissa keskieuroopassa. Mainetta kunniaa on tullut valtakunnallisesti erilaisine matkailupalkinnoin sekä kainuulaisena vuoden yrittäjänä.
Valtakunnantason merkkihenkilöitä on lomakylässä vieraillut ajansaatossa ja näistä muutamia mm. Mauno ja Tellervo Koivisto, Johannes ja Kyllikki Virolainen sekä Eeva Ahtisaari.
Vuonna 2019 alulla perhepiirin toinen sukupolven vaihdos toteutettiin ja kolmannen polven matkailuyritys sai jatkoa äitinsä Eijan ja isä Toivon viitoittamalle tielle, jolloin Petri Heikkinen aloitti virallisesti yrityksen jatkajana. Pienestä pitäen toiminnassa mukana olleena ratkaisu oli luonteva jatko toimintaan. Lisäksi Petrillä oli jo yli 20 vuoden kokemus Vuokatinmaa Loma-asuntojen vetäjänä puolisonsa kanssa Sotkamon Vuokatissa.
Petri tunnetaan innokkaana metsämiehenä ja kokeneena eränkävijänä. Vanhemmiltaan hän on perinyt toimeliaan luonteen, ja tämän tästä hänet voikin löytää kalaa savustamassa, venettä puunaamassa taikka traktorin ratista. Lomakylässä hän jatkaa konstailemattoman vieraanvaraisuuden perinnettä yhteistyössä paikallisen tekijätiimin kanssa.
